YRITTÄJÄ ITSE
|
Maatalouden perustutkinto, Ratsastuksenohjaaja 2004-2007
Valjassepän perusopinnot, tutkinnon osa 2015 - 2016 Kengityksen perusopinnot, tutkinnon osa 2016 - 2017 Hevosten valmentajan ammattitutkinto, Valjasseppä 2017 - 2018 Hevostalouden ammattitutkinto, Kengittäjä 2019 - 2020 |
Juniorina kilpailin ratsastuskoulun hevosilla, kuvassa sh-ruuna Viiva, jonka omisti Aittolahden Ratsastuskoulu
|
Hei, olen Jonna Eerola. Jo pienestä pitäen olen viihtynyt kaiken vapaa-aikani talleilla. Harrastus on alkanut ratsastuskoululta Äänekoskelta, jossa syttyi kipinä esteratsastuksessa kilpailemiseen.
Peruskoulun jälkeen muutin opiskelujen perässä Kiuruvedelle. Opiskelin maatalouden perustutkintoa ja tutkinnossa pystyi suuntautumaan ratsastuksenohjaajalinjalle. Valmistuin ratsastuksenohjaajaksi keväällä 2007. Tällöin ostin ensimmäisen oman hevoseni ja muutin Kuopioon asumaan ja täällä ollaan edelleen.
Kuopiossa opiskelin hieman eri alaa ensimmäiset kaksi vuotta, valmistuin ravintolakokiksi vuonna 2009. Ravintolahommia tein jonkun aikaa, kunnes sattuman kautta päädyin kuljetusalalle. Ajoin päivätyökseni kuorma-autoa himpun alle 10 vuotta, jonka jälkeen siirryin nykyiseen työpaikkaani ajojärjestelijäksi. Ja tätä tosiaan teen edelleen päivätyökseni ja yrityshommia teen sivutoimisena iltaisin ja viikonloppuisin.
Joitakin vuosia Kuopioon muuton jälkeen koulun valjastyön opettaja sai minut houkuteltua erikoistumaan valjassepän opintoihin. Lähdin kokeilemaan ja sille tielle jäin. Myöhemmin opiskelin itselleni vielä valjassepän ammattitutkinnon, joka on alan korkein tutkinto, mitä Suomessa voi opiskella.
Samoihin aikoihin oman hevoseni pitkäaikainen luottokengittäjä lopetti kengittämisen ja hevoseni päätti ryhtyä oikeaksi maanvaivaksi, sanalla sanoen ilkeäksi, jokaiselle uudelle kengittäjälle. Lopulta ne vähäisetkin kengittäjät, jotka vastentahtoisesti hevosen kenkään asti taistelivat, luovuttivat. Tällöin tuli päätös jäädä Hingunniemeen opiskelemaan vielä kengityksen perusteita. Aloin kengittää omaa ja muutamaa muuta hevosta ja niin vain vei sekin homma mukanaan ja opiskelin vielä kengittäjän ammattitutkinnon itselleni. Haaveena on vielä joskus suorittaa kengityssepän erikoisammattitutkinto, mutta aika näyttää, riittääkö taito sertifikaatin suorittamiseen asti.
Varsinaisesti yrittäjäksi ryhdyin vuonna 2012. Tällöin toiminta alkoi ratsastustuntien pitämisellä, mutta päätoimiala muuttui myöhemmin valjassepän ja kengittäjän töihin.
2018 alkuvuodesta jäin äkillisesti hevosettomaksi ja meni pitkä aika, ennen kuin sai taas niin sanotusti paketin kasaan. Yli kymmenen vuotta kun oli joka ilta töiden jälkeen käynyt tallilla ja se nyt äkillisesti loppui, ei osannut oikein tehdä mitään järkevää töiden jälkeen.
Lopulta sain hyvältä ystävältäni osaavan suomenhevosruunan ylläpitoon. Kyseinen hevonen oli myynnissä, joten teimme sopimuksen, että pidän hevosta niin pitkään, kunnes se saadaan myytyä. Muutamia kuukausia meni, ennen kuin hevonen myytiin, mutta tällä välillä oli jo alkanut voimat palautua ja innostus tekemiseen syttyä uudelleen.
Toukokuussa 2019 kävin katsomassa työtilaa Kuopion Niiralasta valjastöitä varten. Vuokra oli edullinen, mutta neliöitä oli melko reilusti minun tekemiseen nähden. Siispä laitoin viestiä Tepolle, Kuopion Nahkasuutarille, joka tuli myös katsomaan tilaa. Tuumattiin, että tässä mahdutaan molemmat tekemään töitä ja seuraavana päivänä kirjoitettiin vuokrasopimus ja alkoi hurja verstaan rakentaminen.
Kolme viikkoa myöhemmin 3.6.2019 vietettiin verstaan avajaisia.
Tällä hetkellä siis teen päivätyöni ohella valjas- ja satulatöitä ja kengitän, ratsastustuntien pito on jäänyt vähemmälle, mutta edelleen niitäkin pidän tarvittaessa.
ELÄMÄNI HEVONEN
Kiuruvedellä opintojen päätyttyä vuonna 2007 ostin entisestä työharjoittelupaikastani suomenhevosruuna Villikutsun, joka sittemmin tunnettiin paremmin nimellä Viljo. Viljo tuli minulle ravurina. Se oli juossut joitakin startteja kilpaa, mutta ei erityisen hyvällä menestyksellä. Sen selässä oli käyty jo silloin harjoitteluaikoina, mutta varsinaisia ratsun hommia se ei ollut vielä tehnyt.
Ikää tällä ruunaherralla oli tuolloin 7 vuotta ja jo ensimmäisten viikkojen aikana, siitä kuoriutui melko kyseenalaisella huumorintajulla varustettu suokki. Kovin montaa kokonaista viikkoa ei ollut, etteikö se olisi jotain jäynää järjestänyt.
Ikää tällä ruunaherralla oli tuolloin 7 vuotta ja jo ensimmäisten viikkojen aikana, siitä kuoriutui melko kyseenalaisella huumorintajulla varustettu suokki. Kovin montaa kokonaista viikkoa ei ollut, etteikö se olisi jotain jäynää järjestänyt.
|
Hevosen kehittyessä, kierreltiin seura- ja aluetason kilpailuja pohjois-Savossa, jopa pari aluemestaruusmitalia napattiin. Käytiinpä kerran myös Ypäjällä piipahtamassa. Esteet oli Viljon juttu, koulukisoissa se aina "suli" radalle, heittäytyi veteläksi ja liikkumattomaksi. Luulen, että Viljon innostus kouluratsastukseen lopahti heti ensimmäisissä koulukisoissa, kun se laukkalävistäjän päätteeksi onnellisena ponnisti hypätä kouluaidan yli ja sai tietysti torut tästä.
Lopulta Viljo jäin "puolieläkkeelle", muutti Lahdentauksen tallille jossa oli maastoja silmän kantamattomiin ja kisoissa käytiin enää vain mielenvirkistyksen vuoksi hyppäämässä pikku luokkia. Tämän jälkeen kun kilpaileminen väheni, minulla oli enemmän aikaa keskittyä yritystoimintaan. |
Viljo vuonna 2007
Kisareissulta tulossa 2010
|
|
Uutena vuotena 2018 maastolenkin jälkeen Viljo alkoi äkillisesti oirehtimaan ja päivystävä eläinlääkäri kävi paikalla. Kyseessä oli kaasuähky. Tilanne helpotti jo yöllä, mutta alkoi aamuyöstä uudelleen ja tila muuttui todella nopeasti huonommaksi. Kun päivystävä eläinlääkäri pääsi paikalle, todettiin, että tilanne on jo niin huono, että Viikkiin kuljettaminen ei ole enää vaihtoehto ja hevoselta alkaa voimat loppua.
Aamuyöllä 2.1. Viljo päästettiin vihreämmille laitumille. |
Villikutsu vuonna 2010 Sorsasalossa. Kuvan (c) Maiju Laitinen
|
